Tietämättömät uskovat
olevansa parhaimpia.
Parhaat tietävät
etteivät ole.
Parhaudesta ja ihmisen kehityksestä
Parhauden käsite on hyvin suhteellinen ja siksi jo itsessään hyvin kyseenalainen. Eri näkökulmista ja eri tarpeista tarkasteltuna samat asiat ja ominaisuudet voivat olla jopa samanaikaisesti todella hyviä ja peräti katastrofaalisia. On myös epäselvää osallistuvatko parhaat edes koko vertailuun ja onko paremmuuden arvioija pätevä tehtäväänsä ja miten hän mittauksensa suorittaa.
Psykologit Dunning ja Kruger liittävät subjektiivisen paremmuuden tunteen myös ylivertaisuusvinoumaksi kutsuttuun kognitiiviseen vinoumaan, joka tunnetaan myös nimellä Dunning-Kruger -vaikutus. (Kts. YouTube: Dunning-Kruger effect). Sen mukaan ainakin osalla taidoiltaan huonommilla yksilöillä on taipumus yliarvioida osaamistasoaan. Kun ei tunne osaamansa asian koko kokonaisuutta riittävän laajasti, saattaa kuvitella osaavansa siitä suuremman osan kuin oikeasti osaakaan.
Parhauden tavoittelu liittyy Maslowin tarvehierarkiassa sosiaalisen arvostuksen tarpeeseen. Tarpeiden hierarkiassa se on fysiologisten tarpeiden, turvalisuuden tarpeen ja yhteenkuuluvuuden tarpeen jälkeen vasta neljännellä sijalla.
Maslowin tarvehierarkian viidennellä itsensä toteutuksen ja Maslowin sittemmin malliinsa lisäämällä kuudennella eli itsensä ylittämisen portaalla sosiaalisen hyväksynnän saaminen ja paremmuuden arvon hakeminen ei ole enää ihmisen pyrkimysten keskiössä. Maslowin mukaan tämän kehitysvaiheen saavuttaneilla ihmisillä ei ole enää tarvetta päteä paremmuudellaan jonkin asian suhteen; sillä ei vaan ole enää merkitystä.
Psykologi Alfred Adlerin kehittämä käsite ylemmyyskompleksi kuvaa tilaa, jossa ihmisellä on liioiteltu tunne omasta paremmuudestaan. Se voi olla myös psykologinen puolustusmekanismi, jossa paremmuuden tunne torjuu tai kätkee alemmuuden tunteen. Vastaavasti alemmuuskompleksin omaava kuvittelee olevansa muita huonompi.
Peruskoulun tehtävänä on edistää ihmisten kasvua. Voidakseen edistää tätä tavoitetta ja toimiakseen johtamilleen ihmisille esimerkkinä on rehtorin itsensä ensin kasvettava ihmisenä. Mikäli tarpeiden tyydytyksen portaikolla on jääty arvostuksen hakuvaiheeseen, ei kehityksessä olla vielä päästy kovinkaan pitkälle. On keskityttävä itse asiaan, eikä itsensä korostamiseen.
Paremmuus jonkin asian suhteen ja jonkin arvioitsijan mielestä voi olla hyvien pyrkimysten sivutuote, mutta ei mikään pyrkimys itsessään – ainakaan peruskoulun rehtorilla.
Nöyryys johtajan ominaisuutena
Parhaisiin johtajiin pätee entisen YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin kuvaus nöyryydestä ja tehtäväänsä suhtautumisesta.
”Nöyryys on yhtä suuressa määrin itsensä alentamisen kuin itsensä ylentämisen vastakohta. Nöyryys on siinä ettei vertaakaan itseään mihinkään.
Omassa todellisuudessaan olevana ei ihmisen minuus ole muuta tai muita parempi. eikä huonompi, suurempi eikä pienempi. Se on – olematta mitään, mutta samanaikaisesti se on kaiken kanssa yhtä. Tässä mielessä nöyryys on täydellistä itsensä unohtamista.
Kun nöyryydessä unohtaa itsensä, ei omassa itsessään saa olla mitään, kun taas tehtävän vaatiessa on oltava sen tärkeyden ja arvovaltaisuuden ruumiillistuma: tämä on sellaisen ihmisen elämänryhti, joka tottelee kutsumustaan.
Suhtautumisessaan ihmisiin ja heidän töihinsä, runouteen ja taiteeseen on annettava se, minkä välittäjänä itse pystyy olemaan, ja yksinkertaisesti ja vapaasti on otettava vastaan se, minkä tuntee itselleen kuuluvan, sisäisen yhdenkaltaisuuden varassa.
Kiitos ja moite, menestyksen ja vastoinkäymisen tuulet puhaltavat yli tämänkaltaisen elämän, siihen jälkeä jättämättä ja sen tasapainoa horjuttamatta.
Siihen auttakoon minua Herra–”
Dag Hammarskjöld: Kiinnekohtia. 29.7.1959.
Kuvituksessa oleva miekka ei symboloi valtaa vaan ajattelua ja sanan käyttöä edellä kuvatun nöyryyden lähtökohdista. Eikä sen kantolupa kuulu vain johtajan asemassa oleville, vaan kaikille ja etenkin johtajuuden jakoa kaipaaville, mutta vain nöyryyden ehdoilla. ( Kuvat: Vectorstock.com )
___________________________________________________
BH 19.7.2024